Lakkoilua

Viime viikolla kaikuivat lakkouhkaukset yhdellä jos toisellakin suunnalla. Voisimme kuvitella, mitä tapahtuisi, jos vaikkapa papit päättäisivät mennä lakkoon. Useammatkin aikakirjat saattaisivat mennä sekaisin. Kuka hautaisi kuolleet, kuka vihkisi jo aikoja sitten hääjuhlansa varanneet hääparit, kuka järjestäisi sairaalasielunhoidon, joka useinkaan ei voi odottaa?

Norjan papisto ryhtyi ainakin kerran historiassaan suurlakkoon. Syvästi luterilaisessa maassa tilanne ei ollut suinkaan harmiton. Syynä ei tosin ollut ekonomisten etujen, vaan moraalin romahtaminen. Kyseessä oli siis Jumalan kunnia.

Tilanne kävi lopulta niin vaikeaksi hallitukselle, että Quislingin hallitus oli pakotettu luopumaan uusista arjalaislaeistaan. Piispa pantiin lakon johdosta kotiarestiin, mutta norjalaiset papit eivät antaneet periksi. Apua käytiin hakemassa ulkomailta asti, ja piispa oli hengen miesten painostuksesta pian vapautettava.

Kristillinen ihmisarvo on asia, jonka vuoksi kannattaa vaikka taistella. Se, joka on valittu ikuiseen elämään ja kutsuttu Kristuksen omaksi, ymmärtää yhden ihmiselämän arvon. Tätä arvoa ei ole varaa leikata edes lama-aikana.

Kristillistä ihmisarvoa eivät säätele ainoastaan inhimilliset lait, vaan myös Ikuinen Laki: "Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä Minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella Minun taivaallisen Isäni kasvoja" (Matt. 18:10).

Syyskuun lopulla, osana "Ihmisarvoinen elämä"- teemaamme saapuu Tapiolaan vieraaksi Pirkko Nummela, joka on aloittanut Pohjois-Etiopiassa menestyksekästä vammaistyötä. Lokakuussa kirkkomme käytävälle nousee puhutteleva näyttely, avaten näkymiä eri tavoin rajoitteisten elämään Nepalissa. Kirkkomme tukemaa työtä sokeiden, kuurojen, invalidien ja eri tavoin kroonisesti sairaiden parissa tehdään keskellä henkeäsalpaavan kaunista, mutta vaikeakulkuista vuoristomaisemaa, joka altistaa onnettomuuksille. Ihmisarvon käsitteetkään eivät usein vastaa kristinuskon periaatteita. Vuoriston kylissä sairas saatetaan pitää häpeän vuoksi talon perällä. Mikä konkreettinen kuva meidänkin, usein piilotetuista ennakkoluuloistamme!

Taivaallinen Työnantajamme näkee myös meidät ja arvostaa meitä. Hän kuulee pyyntömme ja huutomme: "Käänny puoleeni ja ole minulle armollinen, sillä minä olen yksin ja avuton!" ( Ps. 25: 16).

Hän lupaa maksaa työntekijöilleen runsaan palkan, joka ei kulu "reikäisessä lompakossa", kuten Hän asian ilmaisee. Työnantajamme ymmärtää heikkoutemme, ja lupaa maksaa nekin kustannukset, jotka monipuoliset lakkoilumme Hänelle aiheuttavat.

Ja Hän tahtoo palvelijansa parasta:

"Iloitkoot ja riemuitkoot ne, jotka suovat minulle minun oikeuteni, ja sanokoot aina: 'Ylistetty olkoon Herra, joka tahtoo palvelijansa parasta'. Ja minun kieleni julistakoon Sinun vanhurskauttasi, Sinun kiitostasi kaiken päivää!" Ps. 35: 27-28.