Minun kirjani

Lähetyksen naiset 19.12.2019 on ilta, jolloin jokainen voi esitellä jonkin kirjan, joka on ollut itselle merkityksellinen; kolahtanut niin kuin nykyään sanotaan. Kirjan ei tarvitse olla lähetysaiheinen, muukin hengellinen kirja käy. Muistutan, että ryhmä on kaikille avoin, myös miehille!

Odotan hienoisella jännityksellä tuota kirjallisuus- ja keskustelupiirimme iltaa, vähän kuin pientä jouluaattoa. Voihan tielleni osua kirja, joka vaikuttaa koko loppuelämääni! Otan tässä vapauden kertoa parista rukousta käsittelevästä kirjasta, jotka ovat olleet minulle merkittäviä.

Pete Greigin ja Dave Robertsin "Punaisen kuun aikaan" (2005), kertoo 24/7-rukousliikkeestä. Ennen kirjan lukemista olin itse asiassa jo "pikaisesti" tutustunut tyttäreni kehotuksesta 24/7-rukoushuoneeseen, joka oli pystytetty yleisurheilun MM-kisojen ajaksi Helsinkiin. Kirjassa käytetään ilmaisua "24/7-rukoushuoneet kaappasivat ihmisiä" millä tarkoitettiin sitä intensiteettiä, jolla ihmiset lähtivät 24/7-rukoukseen mukaan. Itselläni "kaapatuksi tuleminen" tapahtui myöhemmin pienen rukoushuoneen yövuorossa. Sitä seurasivat monet tunnit eri rukoushuoneissa ja myös matkat isompiin tapaamisiin: pohjoismaiseen kokoukseen Tukholman lähelle entiseen Pelastusarmeijan leirikeskukseen ja Euroopan laajuiseen kokoukseen Frankfurtiin Main-joen varren Jugendherbergiin.

Kirja alkaa näystä, jonka Pete Greig sai telttaretkellä Portugalissa joskus 1990-luvulla. Hän näki Euroopan ja sen takaiset maat "kuin maailmankartalla, ja jokaisesta maasta nousi ylös kasvoton nuorten armeija: joukoittain nuoria jokaisessa kansakunnassa odotti käskyjä." Näky askarrutti ja painui välillä unohduksiin - odotti aikaansa. Vuosituhannen vaihteessa Pete Greig tutustui hernnhutilaisuuden taukoamattomaan rukoukseen ja vakuuttui siitä, että hänen seurakunnassaan tuli rukoilla kuukauden verran 24/7 eli ympäri vuorokauden. He rukoilivat kolme kuukautta, ihmisiä tuli uskoon ja parantui. Monet lähtivät työskentelemään eri tavoin syrjäytyneiden ihmisten parissa. Pian tämä jatkuvan rukouksen liike levisi räjähdyksenomaisesti ympäri maailman. Rukousarmeija oli noussut.

Kirjassa muistutetaan: "Rukoushuone ei ole mikään jättimäinen hengellinen kolikkoautomaatti: tarpeeksi rahaa sisään, niin saat varmasti limutölkin. Rukoushuone on ennen kaikkea olohuone - paikka, jossa Isä odottaa, että hänen lapsensa tulevat ja kiipeävät hänen rakastavaan syliinsä.

Marli Spiekerin kirja "Kun toivo voittaa" (2011) on myös kirja rukouksesta. Brasilialaissyntyinen Marli Spieker on miehensä kanssa työskennellyt radion avulla evankeliumia levittävän Trans World Radion palveluksessa. Singaporelaisessa kauppakeskuksessa hän näki burkaan verhoutuneen naisen ja Jumala puhui hänelle: "Näitkö sen mustan hunnun? Se ei ole vain hänen yllään, se peittää hänen mielensä, sydämensä, perheensä, henkensä ja hänen koko elämänsä. Hän elää pimeydessä." Marli Spieker halusi olla Jumalan käytössä tuon naisen kaltaisten auttamiseksi. Hän alkoi ottaa selvää naisten tilanteesta eri puolilla maailmaa ja kertoo: "Ymmärsin, ettei naisten kärsimys ole vain tasa-arvo-ongelma, sosiaalinen ongelma tai taloudellinen ongelma. Se on myös syvään juurtunut hengellinen ongelma." Marli Spieker aloitti Naiset toivon lähteellä -radio-ohjelman, jota nykyään lähetetään kymmenissä maissa, kymmenillä kielillä ja perusti maailmanlaajuiseksi levinneen naisten rukousverkoston Hanna-työn. Hän kertoo: "En nähnyt vain radion mahdollisuuksia uudessa valossa, vaan ymmärsin uudelleen, että rukous on kaikkein tärkeintä työtä, mitä voimme tehdä näiden rakkaiden naisten hyväksi." Nykyään Marli Spieker on eläkkeellä ja Toivoa naisille (aiemmin nimellä Hanna-työ) -työtä johtaa Peggy Banks.

"Kun toivo voittaa" on pieni kirja, jossa kerrotaan kymmenen naisen todistus Jeesuksen muuttavasta rakkaudesta ja siitä, kuinka naisten kansainvälinen rukousverkosto on tuonut heidän elämäänsä tulevaisuuden ja toivon. Vuosia sitten luin tuota kirjaa istuessani metrossa ja kyyneleet virtasivat silmistäni. Halusin olla osa sitä rukousverkostoa. Hanna-rukouspiiri tai nykyään Toivoa naisille -rukouspiiri on toiminut Tapiolan seurakunnassa useita vuosia ja toivottaa uudet rukoilijat tervetulleiksi.

Kirjat ovat toisinaan ilmeisiä Jumalan johdatuksen välikappaleita. Ne voivat olla myös "hyödyllisiä opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi Jumalan tahdon mukaiseen elämään, jos ovat syntyneet Jumalan Hengestä" (2. Tim. 3:16).

Ehkä voi olla myös niin kuin kirjassa "Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville" (2010), päähenkilön sanoin: "Siitä minä lukemisessa pidän: pienen pieni yksityiskohta herättää kiinnostuksen ja johtaa toiseen kirjaan ja jokin siinä kirjassa johtaa puolestaan kolmanteen. Asia etenee geometrisessä sarjassa, jossa ei näy loppua ja jolle ei ole muuta syytä kuin puhdas nautinto."

Pirjo Hynninen