Terveisiä Kylväjän kesäpäiviltä

Tuokiokuvia Lähetysyhdistys Kylväjän kesäpäiviltä 10-11.6.2022 Vierumäen Urheiluopistolta

Tapahtumapaikkaa lähestyessämme häilyivät muistini pohjalla valokuvateoksen mustavalkoiset kuvat Vierumäen Urheiluopistosta. Tätini oli siellä aikoinaan liinavaatevaraston hoitajana. Olin utelias näkemään seudun nykyisellään, mielestäni melko erikoisena valintana lähetyksen kesäpäiville. Valinta osoittautui kuitenkin piristävän tuoreeksi. Hämmästyttävän laajasta "urheilukylästä" oli rajattu sopivan kokoiset puitteet kesäpäiville. Koin tapahtuman etuna sen pienemmän koon; ei suuria ihmismassoja, ei loputtomia rinnakkaisohjelmia.

Missiologinen symposium 10.6. "Evankeliumin ilo innostaa" käynnistyi Eero Junkkaalan juurevalla julistuksella: "Kristityn ilon perustus on Kristuksessa eikä viime kädessä riipu olosuhteista. Se on iloa Jumalan Sanasta, iloa ahdistuksenkin keskellä."

Toiminnanjohtaja Jukka Kääriäisen teemana oli evankeliumi kutsuna, lupauksena ja lahjana. Kutsuun vastanneiden elämään on tullut ilo lahjana, ei ansiona, ilo ikuisen elämän toivosta, ilo Kristuksen kasvojen ihanuudesta.

Piispa Seppo Häkkinen näki ilon tervetulleena vaihtoehtona huolipuheeseen kirkossamme ja ilmaisi ilonsa siitä, että Kylväjän työssä keskitytään lähetyksen pääasiaan evankeliumiin ja lähetyksen kokonaisvaltaisuuteen.

Emeritusprofessori Miikka Ruokasen lennokas esitys "Miten voi uskoa jos ei voi uskoa" valotti Lutherin ja Erasmuksen näkökantoja sidotusta ratkaisuvallasta. Ruokanen näki Erasmuksen ajattelussa humanismin optimismia ihmisen kyvykkyydestä vaikuttaa oma osansa pelastukseensa ja Lutherin ajattelussa ehdottomuutta ihmisen turmeltuneisuudesta esteenä vaikuttaa omaan pelastukseensa.

Mitä jäi itselle päivien julistuksesta? Jäi ajatus ja turvallinen olo armahdettuna olemisesta. Jäi tietoisuus siitä että "annetaan Jumalan olla Jumala". Ei yritetä hyvillä teoilla kannatella koko maailmaa. Lähdetään kukin omista lähtökohdista, johdatukseen luottaen, etsimään ja kohtaamaan niitä, joita Jumalakin etsii.

Lähetysyhdistys Kylväjä on kirkkomme lähetysjärjestöistä nuoremmasta päästä, vasta lähenemässä viisikymppisiään. Siksiköhän kesäpäivien ilmapiiri oli raikkaan innostunut, vaikka nuoret eivät olleetkaan osallistujien enemmistössä. Järjestön motto "saavuttamattomien saavuttaminen" tarvitsee entisten ihan käyttökelpoisten toimintojen ohella uusia, ennakkoluulottomia lähestymistapoja maailmassa, jossa vain muutos on pysyvää. Muutoksella on monia katalysaattoreita. Poliittiset painopisteiden siirtymät, sodat ja ilmastonmuutos ovat kaikki ajaneet suuria siirtolais- ja pakolaismääriä liikkeelle. Paradoksaalista kyllä, näin monista ennen saavuttamattomista on tullut nyt saavutettavissa olevia. Diasporatyö on Kylväjän uusi määritys tekemälleen julistus- ja palvelutyölle niiden parissa, jotka ovat olleet pakotettuja jättämään kotinsa eri syistä. Pakolaistyö nimenä on koettu toisaalta leimaavana hyvin heterogeeniselle joukolle ihmisiä, toisaalta se on koettu mielletyksi ainoastaan humanitaariseksi avuksi.

Sydäntä sykähdyttivät lähetystyöhön "maan ääriin" kutsuttujen ja lähtevien sekä niissä olevien kertomukset Jumalan johdatuksesta matkan varrella, joskus hyvinkin yksityiskohtaisesti. Sydäntä taas raastoivat kertomukset vaikeista olosuhteista ja sydänten kovasta maaperästä. Ja omassa sydämessään myönsi olevansa usein itse se kova maaperä, jota Isämme niin kärsivällisesti ja rakkaudella pehmittää. Kylväjän yhteistyöhakuisuus muiden, saman päämäärän toimijoiden kanssa on ilahduttavaa. Nuorten aktiotyyppisestä eri tahojen yhteisestä Legacy-toiminnasta oli tehty dokumentti, joka oli virkistävän rosoinen ja rehellinen. Sitä katsoessa piti pyyhkiä silmäkulmia useammin kuin kerran.

Kohtaaminen muotoutui päivien lopulla kysymykseksi "tulitko kohdatuksi?". Oma vastaukseni oli epäröimättä "kyllä". Tunsin tulevani kohdatuksi monissa keskusteluissa kasvotusten tuttujen ja tuntemattomien kanssa pitkän pandemia-ajan jälkeen. Tulin kohdatuksi puheiden kautta, liikutetuksi monista kertomuksista, miten Jumala edelleen kutsuu tuntemattomaan, silti turvalliseen, tulevaisuuteen kohtaamaan ihmisiä, jotka juuri silloin tarvitsevat kohtaamista. Päivien motto "Iloitkaa, sillä Herra on teidän voimanne" kertoo, missä on voiman lähde. Jumalan voima on evankeliumissa, ei meissä.

Kylväjän kesäpäivien näkijänä ja kokijana Pirjo Hynninen